Kenkien hinta ei synny tyhjästä - näin se oikeasti rakentuu

Mitä kengät oikeasti maksavat – ja miksi?

Olet ehkä joskus miettinyt, miksi joku kenkäpari maksaa 80 euroa ja toinen 180 euroa. Nehän näyttävät melkein samalta? Mutta pinnan alla tapahtuu paljon enemmän kuin päälle päin on nähtävissä. Kengän hinta ei ole sattumaa – se on monen osatekijän summa, jotka yhdessä muodostavat sen, mitä lopulta maksat kassalla.

Tässä blogissa jaan 8 osa-aluetta, mistä kenkien hinta oikeasti muodostuu. Lopuksi lupaan: kun seuraavan kerran sovitat kenkiä, katsot niitä ihan eri silmin.

1. Määrä, laatu ja sijainti – missä ja miten kengät tehdään

Valmistusmaan palkkataso on yksi suurimmista hinnan määrittäjistä. Jos kenkä valmistetaan Euroopassa, jossa työntekijöille maksetaan sopivaa palkkaa ja työolosuhteet ovat säädeltyjä, se näkyy hinnassa. Mitä enemmän käsityötä, yksityiskohtia ja tarkkaa viimeistelyä kengissä on, sitä enemmän työtunteja ne vaativat – ja sitä kalliimpi on lopputulos.

Kun käsityö siirretään maihin, joissa palkkataso on matalampi, kustannuksia saadaan alemmaksi. Mutta samalla syntyy kysymys: joudunko tinkimään jostain?

Tuotantomäärät vaikuttavat merkittävästi kenkien hintaan. Suuret ja nopeasti valmistetut erät voidaan valmistaa ja myydä edullisemmin.

Tuotantopaikoissa ja laadunvalvonnassa on vaihtelevuutta. Käytetäänkö moderneja ja tehokkaita (ja kalliita) laitteita ja valvotaanko mm. työolosuhteita, valmistustehokkuutta, valmiita tuotteita.

Kengissä on jopa yli 100 työvaihetta ja niistäkin voi tinkiä - tai olla tinkimättä.

Mihin ja miten tuotteet pakataan on myös oma kustannuseränsä.

Kenkiä valmistetaan erilaisilla menetelmillä ja kaikki ovat hyviä, ne ovat vain erilaisia. Palaan tähän erillisessä kirjoituksessa myöhemmin.

2. Materiaalit – pintaa ja piilossa olevia osia

Laadukas nahka voi olla jopa kolme kertaa kalliimpaa kuin pinnoitettu tai heikompilaatuinen nahka. Kaikki nahka ei siis ole samaa, vaikka se siltä näyttäisi. Nahka voi olla

kasviparkittua mikä on hinnakkaampi tapa parkita nahka kuin perinteinen tapa missä käytetään enemmän kemikaaleja
paksua tai ohutta
pinnoitettua (esim. heikompi haljasnahka voidaan pinnoittaa, jotta siitä saadaan kestävämpää ja pintanahkan näköistä)
läpivärjätty nahka on arvokkaampaa kuin pintavärjätty nahka
puhtaampi ja huolella käsitelty nahkavuota on arvokkaampaa

Sama pätee myös tekstiileihin: osa niistä on patentoituja, valmistetaan erityismenetelmillä tai ne ovat rekisteröityjä materiaaleja – ja saattavat maksaa huomattavasti enemmän kuin nahka.

Osa tekstiileistä taas on tarkoitettu kestämään vain sesongin verran.

Nahkan tilalle kehitellään koko ajan uusia, nahkan ominaisuuksilla olevia materiaaleja mitkä voivat ainakin aluksi olla kalliimpia.

Eikä pelkkä pinta ratkaise. Kengissä on paljon näkymättömiä osia, kuten vahvikkeita, tukirakenteita ja vuorimateriaaleja. Joissain ne ovat laadukkaita ja kestäviä – toisissa niitä ei ole ollenkaan. Lisämateriaaleja ovat mm. liimat, kengännauhat, sirkat (ne ympyrät minkä läpi nauhat kulkee) tai koristeet ja vetoketjut.

3. Ulkopohjat – kengän sielu ja hintaerottelija

Ulkopohja on enemmän kuin pelkkä pohja. Onko se yksinkertainen ja massatuotettu vai monikerroksinen, patentoitu tai muodoltaan erikoisempi? Esimerkiksi iskunvaimennus, rullaus, joustavuus ja pito vaikuttavat kaikki siihen, millainen pohja pitää olla – ja miten paljon sen valmistus maksaa.

Pienempiä ja yksilöllisiä pohjia teetetään usein pieninä erinä, mikä nostaa hintaa. Tällöin pohja ei ole vain tekninen osa – se on suunnittelun ja valinnan tulos, joka vaikuttaa sekä käyttökokemukseen että hintalappuun.

4. Kalvot ja teknologia – vedenpitävyys ei tule ilmaiseksi

Jos kengissä on vedenpitävä kalvo, kuten GORE-TEX, se maksaa. Mutta se ei ole pelkkä brändi – se on lupaus. Kun valmistaja antaa 100 % vedenpitävyystakuun, se vaatii tietyt valmistusstandardit ja testit. Laatu maksaa, mutta se myös lunastaa.

5. Kuljetus ja logistiikka – matka materiaalista myymälään

Materiaalit eivät lennä itsekseen. Kenkien komponentit, nahkat, kankaat, pohjat ja pakkausmateriaalit kuljetetaan tehtaalle eri paikoista vaikka monilla tuotantoalueilla välimatkat voivat parhaassa tapauksessa olla lyhyitäkin. Ei kuitenkaan aina. Logistiikka maksaa, ja siihen lisätään myös riskejä, varastointia ja jakelua. Mitä useampi välietappi, sitä enemmän kuluja kertyy.

6. Brändi, markkinointi ja tarina

Tämä osa hinnasta jää usein huomaamatta, mutta se on oleellinen. Hyvä brändi rakentaa luottamusta, tunnettuutta ja uskollisuutta – mutta sekin vaatii työtä, aikaa ja rahaa. On mainoksia, kampanjoita, sometiimejä ja messuja. Brändin rakentaminen ei tapahdu ilmaiseksi.

7. Välikädet ja myynti – kuka myy ja kenelle

Ennen kuin kenkä päätyy asiakkaan jalkaan, se käy läpi monia käsiä: valmistaja, maahantuoja, jälleenmyyjä. Jokainen tarvitsee oman osuutensa, jotta kenkiä saadaan kuluttajille jatkossakin.

8. Verot ja lainsäädäntö – näkymätön osuus

Suomessa jokaisesta kenkäparista maksetaan 25,5 % arvonlisäveroa. Se on suoraan osa hintaa, mutta ei osa yrityksen katetta. Se menee valtiolle, ei kenkäkauppiaalle.

Yhteenveto: mitä kengän hinta sisältää?

Karkeasti jaettuna kenkien hinta muodostuu seuraavista osa-alueista:

Tuotantokustannukset (työ, laatu, sijainti, määrät)
Materiaalikustannukset (nahka, pohjat, kalvot, vuorit, muut komponentit)
Rahtikustannukset (logistiikka, varastointi)
Markkinointi ja brändäys (tunnettuus, luottamus)
Myyntiketju ja välikädet (agentit / maahantuojat, kauppiaat, jakelu, palvelu)

Loppusanat: maksanko liikaa?

Hyvä kysymys. Oikea vastaus? Se riippuu. Jos ostat kengät, jotka ovat itsellesi sopivat ja käyttötarkoituksen mukaiset, kestävät käyttöä, on valmistettu reilusti ja oikeista syistä – maksat enemmän, mutta saat myös enemmän. Laatu ei ole koskaan sattumaa. Mikään kenkävalinta ei kuitenkaan ole väärä, se on vain oma päätös ja se on silloin hyvä.

Seuraavan kerran kun sovitat kenkiä, mieti hetki tätä: mitä kaikkea tämä pari on kokenut ennen kuin päätyi sinun jalkaasi?